Muutama valittu sananen näin alkuun

Meikäläistä on vuosien saatossa patistettu aloittamaan blogi, jossa kerron päivittäisestä elämästäni Kemissä tai tuttavallisemmin Kemingradissa. Syy siihen löytyy kaikista kummallisista ja mieleenpainuneista sattumuksista, joita olen Meri-Lapin Monacossa asuessani kohdannut ja jakanut ihmisten iloksi sosiaalisessa mediassa jo neljän vuoden ajan. Aloitan siis yleisön pyynnöstä kirjallisen matkan noihin tapahtumiin kaikkina näinä vuosina.

Kerrottakoon näin alkuun hieman Kemingradista. Ainakin näin tuota Lapin omaa Moskovaa kuvataan kaupungin nettisivuilla:

"Kemi on aito Peräpohjolan kaupunki, jossa arjen vaivattomuus yhdistyy viihtyisään ja helppoon asumiseen vehreässä kulttuurikaupungissa meren sylissä." 

Niin no, miten sen nyt ottaa. Omasta mielestäni kuvaus on ehkä vähän liian kaunisteltu. Tai sitten kuvauksen kirjoittaja on pakotettu kirjoittamaan hyvä mainosteksti, sillä Kemin yllä lepäävä ikuinen paskasumu ei anna kuvaa vehreästä kaupungista. Itse kuvaisin Kemiä epäonniseksi aikamatkaksi kauas 70-luvulle, sillä vielä vuonna 2015 Kemingradista tulee ensimmäiseksi mieleen Itä-Saksa. 

Mutta jätetään hetkeksi tuo Peräpohjolan idyllinen DDR-kopio ja palataan takaisin asiaan, eli omaan asumiseeni Kemissä. Muutin Kemingradiin vuonna 2011, koska aloitin opiskelun. En jaksa selostaa opiskeluiden kulkua, sillä se ei varsinaisesti liity blogin muuhun sisältöön. 

Muutin siis Kemiin, jossa en aikaisemmin ollut ainakaan tiedostavasti käynyt. En siis tuntenut paikkoja, joten asuinpaikakseni valikoitui silloin idyllinen puutalolähiö, Mäntylä. Puumäntsälä vaikutti kaikin puolin viihtyisältä paikalta, mitä nyt kiinnitin huomioni talon spreijattuun julkisivuun, oletettavasti varastettuun postilaatikkoon sekä värikkäisiin naapureihin. Myöhemmin sain tietää, ystävällisiltä luokkatovereiltani jotka nauroivat räkäisesti kertoessani asuinpaikastani, ettei Mäntylä ollutkaan niin idyllinen paikka.

Mutta siitä kerron jatkossa lisää. 

Moilo.